Ihmissuhdetyöksi voidaan nimetä työtä, jossa ollaan tekemisissä toisen ihmisen erilaisten elämänvaiheiden tai elämänkokemusten kanssa. Työ voi sisältää esimerkiksi opettamista, ohjausta, neuvontaa, konsultointia ja hoitamista. Tyypillisimpiä ihmissuhdeammatteja ovat opetus- ja ohjausalan ammattit, hoiva-ja hoitotyöntekijät, lääkärit ja eläinlääkärit, kirkon työntekijät sekä avustustyöntekijät.
Ihmissuhdetyössä olevat ovat usein tunneherkkiä, sosiaalisia, auttamishaluisia ja toiseen ihmiseen helposti kontaktin saavia henkilöitä. Työn sosiaalinen ja ihmisläheinen luonne antaa usein mielekkyyden ja työn ilon, mutta samalla se saattaa nousta myös työn erityislaatuista kuormitusta tuottavaksi tekijäksi. Jos työn ihmissuhteisiin ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen liittyvä kuormitus nousee liian suureksi, voi työntekijä olla riskissä myötätuntouupumukseen. Myötätuntouupumus voi tulla myös sellaisille ihmisille, jotka eivät ehkä tomi ammatissaan ihmissuhdetyön parissa, mutta muutoin samaistuvat helposti toisten ihmisten tilanteeseen ja joilla on runsaammin sosiaalisia suhteita arjessaan.
Tämä uupumus on siten erityislaatuista, että siihen ei perinteiset työuupumuksen (burnoutin) tukikeinot välttämättä auta, vaan tarvitaan tilanteen sosiaalisen kuormituksen ymmärtämistä. Ilmiö on kuitenkin verraten heikosti tunnettu työterveyshuolloissa ja terveydenhuollossa yleensä, vaikka sitä onkin kattavasti tutkittu ja siihen ovat myös omat mittausvälineensä.
Ihmissuhdetyössä olevat ovat usein tunneherkkiä, sosiaalisia, auttamishaluisia ja toiseen ihmiseen helposti kontaktin saavia henkilöitä. Työn sosiaalinen ja ihmisläheinen luonne antaa usein mielekkyyden ja työn ilon, mutta samalla se saattaa nousta myös työn erityislaatuista kuormitusta tuottavaksi tekijäksi. Jos työn ihmissuhteisiin ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen liittyvä kuormitus nousee liian suureksi, voi työntekijä olla riskissä myötätuntouupumukseen. Myötätuntouupumus voi tulla myös sellaisille ihmisille, jotka eivät ehkä tomi ammatissaan ihmissuhdetyön parissa, mutta muutoin samaistuvat helposti toisten ihmisten tilanteeseen ja joilla on runsaammin sosiaalisia suhteita arjessaan.
Tämä uupumus on siten erityislaatuista, että siihen ei perinteiset työuupumuksen (burnoutin) tukikeinot välttämättä auta, vaan tarvitaan tilanteen sosiaalisen kuormituksen ymmärtämistä. Ilmiö on kuitenkin verraten heikosti tunnettu työterveyshuolloissa ja terveydenhuollossa yleensä, vaikka sitä onkin kattavasti tutkittu ja siihen ovat myös omat mittausvälineensä.
Tarve myötätuntouupumus-käsitteelle on noussut
pitkälti ihmissuhdetyön kentän vaatimuksen kautta. Burnout- eli työuupumuskäsite sisältää kyllä runsaan työn määrän, heikon organisoinnin, puutteellisen tuen ja muiden tämänkaltaisten kuormittavien tekijöiden ymmärtämisen. Se ei kuitenkaan sisällä työn laadullisen sisällön kuormitustekijöiden ymmärtämistä. Ensimmäisen kerran myötätuntouupumus
mainittiin vuonna 1992 jolloin Joinson käytti sitä hoito-alan lehdessä. Tällöin
myötätuntouupumusta käytettiin kuvaamaan hoitajia jotka uupuivat päivittäisessä
sairaalan ensiapupoliklinikan työssä. Samana vuonna myös Kottler kuvasi
myötätuntoa tärkeänä välineenä terapiatyössä. Sekä Joinson että Kottler kuvailivat
sen, kuinka työntekijät menettivät myötätuntonsa tehdessään työtä surevien ja
kärsivien henkilöiden kanssa. Myötätuntouupumusta lähti systemaattisesti
tutkimaan ja kehittämään Charles Figley. Hän oivalsi, että ihmissuhdetyö
aiheuttaa erityistä uupumusta, traumaperäistä, työn sosiaaliseen luonteeseen
liittyvää kuormitusta. Näin ollen perinteinen burnout-käsite ei ollut tarpeeksi
kattava kuvaamaan työperäistä, osin traumaattiseen stressiin liittyvää ilmiötä.
Nykykäsityksen mukaan ammatillinen elämänlaatu muodostuu tyydytyksen ja kuormituksen tasapainosta. Jokaisessa työssä on molempia tekijöitä, mutta jos tasapaino heittää niin, että kuormitusta on huomattavasti tyydytystä enemmän, voi työntekijä oirehtia sellaisella tasolla, että työkyky on vaarassa heiketä. Oireet voivat olla burnout-tyyppistä uupumusoiretta, mutta myös sosiaalisen kuormituksen tuomaa myötätuntostressiä, joka syventyessään voi kehittyä monimuotoiseksi oirehdinnaksi. Tyypillisiä oireita ovat muun muassa nukahtamis- ja univaikeudet, häiritsevät väliintunkevat mielikuvat työasioista ja ihmisten tilanteista, kyynistyminen, omaan kuoreen sulkeutuminen, elämänilon vähentyminen ja sosiaalisten suhteiden välttäminen. Keho voi tuntua ylivireältä ja säpsähtelevältä. Voi olla vaikea rentoutua ja levätä, vaikka olo olisikin todella väsynyt. Henkilö kokee olonsa ristiriitaiseksi, kireäksi ja ärtyneeksi eikä oikein tunnista itseään oireiden takaa.
Toipumisen kannalta on ensisijaisen tärkeää, että ilmiö tunnistetaan ja oireisiin tartutaan ja otetaan ne todesta, aitoina oireina, jotka eivät ole henkilön mielikuvituksen tai jaksamattomuuden tuotosta. Toipumisessa voidaan käyttää tukena työnohjausta, psykoterapeuttisia menetelmiä sekä traumaterapeuttisia menetelmiä. Myötätuntostressiä kokee siis jokainen ihmissuhdetyöntekijä aika ajoin, mutta vaikeammat, pysyvät oireet ja kuormitustila tulee ehkäistä ja hoitaa kuntoon siten, että työntekijä kykenee jälleen tekemään työtään tasapainoisena ja hyvinvoivana.
Olen perehtynyt myötätuntouupumuksen ilmiöön jo vuodesta 2004 lähtien. Olen tutkinut sitä sekä tieteellisesti että käytännönläheisesti työssäni. Tarjoan mielelläni tietoni ja taitoni tältä erityislaatuisen uupumuksen saralta käytöön ohjauksen, neuvonnan, psykoterapian ja koulutustilaisuuksien tiimoilta.
Toipumisen kannalta on ensisijaisen tärkeää, että ilmiö tunnistetaan ja oireisiin tartutaan ja otetaan ne todesta, aitoina oireina, jotka eivät ole henkilön mielikuvituksen tai jaksamattomuuden tuotosta. Toipumisessa voidaan käyttää tukena työnohjausta, psykoterapeuttisia menetelmiä sekä traumaterapeuttisia menetelmiä. Myötätuntostressiä kokee siis jokainen ihmissuhdetyöntekijä aika ajoin, mutta vaikeammat, pysyvät oireet ja kuormitustila tulee ehkäistä ja hoitaa kuntoon siten, että työntekijä kykenee jälleen tekemään työtään tasapainoisena ja hyvinvoivana.
Olen perehtynyt myötätuntouupumuksen ilmiöön jo vuodesta 2004 lähtien. Olen tutkinut sitä sekä tieteellisesti että käytännönläheisesti työssäni. Tarjoan mielelläni tietoni ja taitoni tältä erityislaatuisen uupumuksen saralta käytöön ohjauksen, neuvonnan, psykoterapian ja koulutustilaisuuksien tiimoilta.
